amber asylum
mä olen niin toimeton että tungen itteni tänään modernismin luennolle jossa mun ei tarvis ees olla koska tästä aamutakissa haahuilusta ei tuu mitään.
yritän etsiä netistä puolasta kuntosalia tai jotain liikuntapaikkaa krakowan keskustassa. voi olla että kampuksellakin olisi sellainen.
pelottaa että arkirutiinit menee sekaisin.
eilen olin ensin spinning tunnilla ja sitten nostin punttia tein vatsalihaksia.
ihanaa kivun ja nautinnon välimaastoa.
tuntuu hyvältä kun tuntee lihasten liikkuvan ja toimivan oikein.
olen meittinyt pitäisi ostaa joku proteiini säkki urheiluliikkeestä kun nyt olen saanut proteiinia vaan ruuasta.magnesiumia syön erikseen.
riittääköhän se?
jännä uutinen:
erään forum keskustelun jälkeen aloin miettiä ihmisten suhtautumista suruun ja mielenterveyden ongelmiin.
amerikkalaisten ystävieni kautta olen oppinut että jollekin tavalla sekin kulttuuri on myötämielisempi surulle kuin suomalaiset.
mielenterveydelliset ongelmat taitavat olla samalla tasolla suhtautumisessa.
ihmiset eivät tunne erottavan normaalia allapäinolemista sairaasta ihmisistä joka ei voi ahdistukselleen mitään koska kyse on neurologiasta.
surua ei myöskään tunnuta haluavan käsitellä ja varsinkin sen pitkää monimuotoista prosessia.
on jännitävää kuina toisen ihmisen tunteen ilmaus voi aiheuttaa toisessa agressiivisen reaktion (usein agressiivisella omia padottuja tunteita joista toinen muistuttaa).
itse omistan jonkinnäköisen "sääli äidinvaiston" eli syystä kuin syystä apeana oleva ihminen saa mut yrittämään hänen piristämistään jne.
siksi mun on vaikea samaistua agressiivisiin reagtioihin.
samoin olen hyvin avoin ihminen joten en tunne agressiivisuutta tunteiden esittämistä vaan hyvää mieltä.
on vaikea ymmärtää koko elämänsä melkein terapiassa käynyynä ja itseään tutkiskelevana ihmisenä hyvin lukossa olevan ihmisen reaktioita.
en myöskään ymmärrä taiteilijana sitä että ilmaiseminen on nenästä verta kaivamista.
ymmärrän sen että kun maalaan ajatuksia herättävän taulun sulkeutuneet ihmiset reagoivat agressiivisesti mutta ehkä tässä tuleekin taas se törmäys kurssi. itse en reagoisi tauluun agressiivisesti vaan kyseenalaistaen ja kysyen.
kai kyse on samanlaisista alkukantaisista reaktioista kuin islamin uskoiset riehujat jotka riehuvat kun näkevät kritiikkiä.
ihminen on ihmeellinen eläin.
sitten kun mieitin kaikki niitä upeita henkilökohtaisia teoksia jotka olisi jätetty tekemättä jos olisi uskottu hiljaisuuden ja estyneisyyden valtaan,
ettei vaan verta vuotaisi nenästä.
kuten kurt cobain, jonka media lopuksi tuhosi olisi jättänyt tekemättä kaikki ne hienot sanoitukset koska kyseessä olisi ollut vain masentuneen ihmisen läpinää.
kaikesta täytyy maksaa hintaa tässä maailmassa.
mun hinta taiteesta on että ihmiset saavat haukkua ja arvostella ja vihata koska olen julkinen eläin ja ammattini puolestakin tulen olemaan.
tulen aina antamaan kaikkeni ja kaiken itsestäni ja mulla on hyvä olo ja upeita kaiken antavia ihmisiä ympärillä.
koskaan ei tule aikaa että ihminen olisi vapaa.varsinkaan toisistaan
no niin nyt luennolle.
heipodei
Kommentit