näin unta, seisoin niityllä jonka ruoho oli kuivunut keltaiseksi.
tuuli kovaa.
ilmassa lensi oksia, pellavakukkia ja kuusenneulasia.
näin lintu parven saapuvan, se kaarsi minuun päin.
yhtäkkiä sata kuivunutta lintua joiden höyhenet olivat tipahtaneet, paitsi pyrstösulat ja iho rypistynyt
pieneksi nahkapussin näköiseksi singahtivat kohdalleni ja jäin parven keskelle.
jaloissani juoksenteli kanoja jotka pomppivat niinkuin kanit ja nyt huomasinkin että niillä oli pienet pupun päät.
ne pomppivat metsäistä rinnettä ylös.
suojasin kasvojani lintuparven keskellä ja lähdin seuraamaan pupuja.
lintuparviseurasi mukana ja nyt näin isoja joutsenia parvessä joilla oli rypistyneet vanhan naisen kasvot.
he lensivät myös eteenpäin. välillä huudelleen toisilleen jotain mitä en ymmärtänyt.
kapusin liukasta metsikköistä rinnetta, jalkojeni välistä ja vierestä singahteli pupu olioita.
ne sanoivat "kiire kiire kiire".
näin verta maassa, se valui puiden juurakoista.
seurasin sitä ja pääsin mäen nyppylälle jossa odotti alttari ja sen luona kaksi naista ja lapsi suremassa.
tajusin etteivät he näe minua koska olin unessa ja he eivät.
kävelin heidän ohitseen alttarille.
verijäljet jatkuivat
alttari oli kivinen siinä kasvoi ehkä kukka tai kaksi.
tuuli yhä.
kivissä näin lisää verta joka kumpuili kivillä.
kivien välissä oli kolme lintua, punarintaista punatulkkua puristuneina kivien väliin.
ne hengittävät hiljaa vaikka tiesin niiden olevan kuolleita.
katsoin ylemmäs ja siellä oli harakka se tuijotti minua mustalla silmällään ison verilammikon keskeltä.
heräsin makuuhuoneessa.
en uskalla liikkua nään mustan varjon lattialla.
uskaltaudun katsomaan alas se onkin ystäväni koira! innostun
ja pam herään taas ja S hengittää vieressä rauhallisesti.